torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesää kohti :)

Vai mennäänkö sittenkään?
Kesäkuun 1.päivä kaikkine lumi-ja räntäsateineen täällä Keski-Suomessa ei hirveästi vakuuta tällä hetkellä siitä, että minkäänlaista kesää olisi tänä vuonna tulossa.
No, tulipa taivaalta vaikka mummoja helmat korvissa, varmaa on ainakin se, että mulla alkaa huomenna KESÄLOMA! :D
Seuraavat kolme viikkoa olen, nautiskelen, treenaan ja matkustelen :)
12.6 olisi lähtö Prahaan, joka ei ilmastoltaan välttämättä mikään aurinkovarma paikka ole sekään, mutta onpahan taas nähtävää ja koluttavaa. Siitä reissusta myöhemmin lisää...

Terveyteni on reistaillut taas tämänkin vuoden aikana. Jatkuvien poskiontelon tulehdusten aiheuttajaksi lähdettiin nyt veikkaamaan erästä juurihoidettua ylähammastani, joka tammikuussa revittiin irti. Sen jälkeen ei kyllä ole ko.tulehduksia näkynyt, joten voipi hyvinkin olla että se on ollut tulehduskierteen aiheuttajana kaikki nämä vuodet :/ No, jospa saisin nyt niiltä osin olla rauhassa.
Suuremmaksi ja vakavammaksi ongelmaksi muodostui uusiutunut lievä sydänlihastulehdus tänä keväänä. Oireet tulivat normaalin flunssan jälkitautina, enkä edes ehtinyt aloittaa treenaamista. Se tiesi edellisen 3kk treenikiellon sijaan tällä kertaa VAIN kuukauden taukoa.. Tarpeeksi paha sekin..
Silloin 1,5v sitten kun olin osastolla hoidossa myokardiitin vuoksi, silloin oltiin vielä sitä mieltä, että on hyvin epätodennäköistä saada se uudelleen. No, nyt uusimpien tutkimusten valossa tutkijat ovat muuttaneet mielipidettään. Riski kasvaa flunssan jälkimainingeissa 20-50%:iin niillä, joilla se on joskus ollut. Eli summa summarum, tästä eteenpäin on hyvä tiedostaa se, että flunssa aikaan kuulostelee oloaan hieman herkemmin kuin muut ja kulkee pahimpaan flunssa-aikaan michael jackson-maski naamalla 24h tai muuttaa johonkin korpeen erämaamökkiin ilman ainuttakaan ihmiskontaktia pariksi kuukaudeksi. Simppeliä.
Terveyttä osaa arvostaa noina pitkinä viikkoina, jolloin kaikenlainen liikkuminen on kiellettyä. Toipuminen tuosta taudista (vaikkakin vain lievänä versiona) käy äärettömän hitaasti ja tuntuu ettet parane ikinä. Sinä päivänä kun vedät sitten vihdoin salihousut jalkaan taas pitkästä aikaa, on hymy persiissä asti eikä sieltä ihan heti katoa mihinkään. Maltoin onneksi ensimmäiset pari viikkoa treenailla himmaillen, mutta nyt on jo täysi höyry päällä ;)

Vuoden alusta siirryin Optimal Performancen valmennukseen. Heillä siellä on aika paljonkin erilaiset valmennustyylit kuin edellisessä valmennustiimissäni. Tammikuusta lähtien on aina tähän päivään asti hoidettu suolistoani kuntoon, joka on ollut varmaankin jo pitkän aikaa vailla ainuttakaan hyvää bakteeria kaikkien näiden antibioottikuurien ja persiilleen menneen kisadieetin jäljiltä. Ja koska "kaikki lähtee suoliston kunnosta", aloitimme Elorannan Sannan kanssa siis tietyllä tavalla kaiken alusta, perustukset uudelleen rakentaen. Kalorimäärät entisen valmentajan ajoilta ovat olleet minulle aivan liian vähäiset, siihen nähden nyt syön kuin hevonen :D Minulla on lepopäivälle, perustreenipäivälle (kaikki muut paitsi jalkatreenit) ja jalkatreenipäiville kaikille omanlaiset ruokavaliot.






Täytyy sanoa, että jalkapäivinä syömistä on niin paljon, että olen tasasiesti ähkyssä aamusta iltaan, mutta on kyllä nälkä seuraavana aamuna :D Ja sitä hikoilun määrää! Hyvä merkki!
 Liekö nyt viime aikoina alkanut vasta kunnolla elimistö toimimaan, kun syömistä tulee kulutukseen nähden tarpeeksi. Jospa siinä sivussa vähän lihaakin paremmin tarttuisi matkaan ;)
Kauas on tultu "bikinifitness"-ajattelumaailmasta, ja olenkin varmaan jo hyvän aikaa sitten kasvanut niistä mitoista ohi :D En halua olla mikään monsteri, mutta en myöskään mikään kuivan kesän orava. Joten, tietyiltä osin lihasta vielä kasvatellaan, tietyiltä osin voitaisiin alkaa jo kiristelemäänkin. Saapi nähdä mitä valmentaja tuumaa ensi viikolla Tampereella miitingissä.
Koskaan en kuitenkaan enää missään tilanteessa halua elimistöäni siihen pisteeseen, että kituutetaan liian vähillä makroilla menemään, jolloin saadaan koko elimistö ihan solmuun. Minähän syön, syön vaikka en sairastelun takia pääsisi liikkumaan vähään aikaan ollenkaan.
Sannan kanssa teimme tässä talven aikana myös kolmen vuorokauden First Beat-hyvinvointianalyysi seurannan minulle, joka myös kertoi siitä, että kulutus oli minulla lepopäivänäkin sitä luokkaa, että ruokaa pitää saada tarpeeksi. Makrot pyörivät tällä hetkellä siinä 2000-2500kcal riippuen päivästä. Mutta siis minimissäänkin lepopäivänä on se 2000kcal, kun aikoinaan sama luku oli n.1400kcal.

Valmennukseen on kuulunut myös tietynlaista mentaalipuolen valmennusta. Opin vuosia kestävän ehdottoman ajattelutavan entisen valmennukseni ajoilta ja siitä olen nyt oppinut pois kuluneen 6kk aikana. Ruokavaliossani on tällä hetkellä suunnitellusti esim. 150-300g irtokarkkia per viikko :D Tosin, ei tule silti läheskään viikoittain niitä edes syötyä ;) Näillä ruokamäärillä ei oikein ole sitä vaaraa, että niin paljon tekisi edes mieli. Näin jälkeenpäin jälkiviisaana sen vasta ymmärtää, että se aiempi jokailtainen karkinhimo johtui vain ja ainoastaan liian vähäisestä energiansaannista. Ei ole siis normaalia, jos joka ilta tekisi mieli napostella jotakin. Silloin on jotain pielessä ruokavaliossa.







Tänä(kin) keväänä päätin hakea yhteishaussa ammattikorkeaan opiskelemaan työn ohessa. Viime vuonna en päässyt edes jatkoon esivalintakokeesta, tänä vuonna olin jatkossa. Kävin viime viikolla kaksissa eri pääsykokeissa Jyväskylän amk:ssa; toimintaterapian ja kuntoutuksen ohjaajan valintakokeissa.
Molempina päivänä oli kirjallinen osio ja ryhmätilanne. Kirjallinen osio oli molempina päivinä englannin tehtävää myöten tismalleen sama (jännä juttu) ja ryhmätilanteissa olin kuin kala vedessä :D Tällainen sosiaalinen höpöttelijä kun olen, ei minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia jutella aiheesta kuin aiheesta ventovieraiden ihmisten kanssa ;) Ja jopa tykkäsin niistä! Nyt joutuu kuukauden päivät jännittämään saako koulupaikkaa vai ei. Päätin jo tuossa äskettäin, että jos en tule valituksi, niin käyn sitten tulevana talvena avoimessa amk:ssa 30op. verran polkuopintoja jo ennakkoon ja haen ensi keväänä sitten uudelleen. Pidetään peukkuja!



-Anne-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti