perjantai 2. syyskuuta 2016

Kaloreiden kulutuksia ja Janin tarina :)

Niinhän siinä taas kävi, että kesä meni, lomat meni ja paluu arkeen ja töihin koitti. Ne vaatii aina pienehkön sopeutumisajan tähän alkuun, tänä vuonna tuntuu että vaan pitemmän. Kesälomani vietin elokuussa, KERTAAKAAN ei ollut auringonotto kelit pihalla! Ei kertaakaan. Tämä kesä oli paska. Kahden viikon kesäkelit tuli ja meni kesäkuussa ja siinä kaikki. Suomen suvi on nykyään sitä, että vettä tulee ku esterin p*rseestä. Toistan varmasti itseäni sanomalla, että edelleenkin minusta tuntuu siltä että olen syntynyt väärään maahan :D
No, ainakin olen teenannut ;) Kisoistani tulee kuluneeksi nyt kaksi vuotta. Koko tänä aikana olen tuntenut nahoissani tavalla ja toisella, ettei kroppani ole pelannut niinkuin pitää, ennenkuin nyt. Tällä meinaan sitä, että vihdoin ja viimein pystyn kasvattamaan ruokamääriäni sellaisille leveleille, että paino joko pysyy samana tai alkaa jopa pudota. Kroppa näyttää nyt sietävän suurempia kalorimääriä ja tästä olen enemmän kuin iloinen. Aikaisemmin kokeillessani nostaa ruokamääriä, paino rupesi nousemaan välittömästi. Kaksi vuotta on pitkä aika ja vaatii luonnetta jatkaa vaan sinnikkäästi vaikka elimistö on sekaisin. Nämä omat pari vuotta on välillä todellakin menty hammasta purren ja peiliin katsomatta. Se palkitsee minut vihdoin ja viimein nyt! :)

Tein huvikseni tässä hiljattain itselleni muutamia testejä ;)
Laskin mielenkiinnosta omia vuorokausikulutuksiani polarin sykemittarillani. Toki täytyy muistaa, että nämä lukemat ovat vain suuntaa antavia, mutta silti pidän niitä mielenkiintoisina ja osittain jopa yllättävinä. Suunnittelin kaksi aktiviteeteiltaan täysin erilaista vuorokautta;

vuorokausi 1) 4.7. klo.12- 5.7. klo.12.  Tähän vuorokauteen sisältyi 4.7 aamupäivällä tehty n.tunnin mittainen kova jalkatreeni ja 5.7 aamulla tehty n.40min. tasasykkeinen kävelylenkki plus kotona kaikenlaista puuhastelua. Tämän vuorokauden kalorinkulutukseksi sain lukemat 3729kcal.

vuorokausi 2) 23.8. klo.16.25- 24.8. klo.16.25. Tähän vuorokauteen ei sisältynyt yhtään minkäänlaista urheilua. Vain oleskelua kotona tekemättä mitään, kaverilla kahvittelua ja pikainen kaupassa käynti.
Tämän vuorokauden kalorinkulutukseksi sain lukemat 2445kcal.

Minua nämä lukemat yllättivät! Positiivisesti!
Vuorokausi 1:n kohdalla kalorinkulutus on minusta aika huima ja tuohon määrään, vaikka se suuntaa antava onkin, saa ja pitää syödä jo aika reipas määrä ruokaa. Pelkästään jo yön aikana nukkuessani laskin kuluttaneeni n.400kcal. Toki on hyvä muistaa, että vaikka vuorokaudessa 1 treenit ovat vieneet ajallisesti vain muutaman tunnin päivästäni, elimistö kuluttaa ja käy lujemmin jalkatreeninkin jälkeen vielä useita tunteja koko päivän sohvalla makaamisen sijasta.

Vuorokausi 2:n lukemat olivat myös yhtä suuri yllätys. Kuvittelin näet lukemaa paljon pienemmäksi, enhän tehnyt enkä rasittanut itseäni tuona vuorokautena yhtään mitenkään. Olen näet mitannut samalla sykemittarillani vuorokausikulutukseni siihen aikaan, jolloin en ole vielä aloittanut koko kuntosalilla käyntiä ja lihasten kasvatus talkoita. Silloin painoin 58 kiloa ja olin "laiha-läski". Silloin sain lukemaksi n.1600kcal. Mitä tästä voimme päätellä?
Aloita salilla käynti, kasvata lihasta -> vuorokausikulutuksesi nousee -> saat syödä enemmän lihomatta ;) Ei ole ollenkaan tuulesta temmattu se asia, että mitä enemmän kropassa on lihasta, sitä enemmän elimistö kuluttaa kaloreita, myös levossa.

Kesän korville saakka minulla oli valmennettavinani kaksi asiakasta. Heistä molemmat saavuttivat paljon ja olen heidän puolestaan todella tyytyväinen. Toinen painon pudottamisessa -20kg ja toinen kiinteytymisessä ja lihasmassan kasvattamisessa. Tässä tulee jälkimmäisen tarina hänen omien sanojensa mukaan; Janin tarina <3

Puolen vuoden pläjäys!

 Lähtekäämme pohjustamaan tätä pientä tarinaa sillä, miten kaikki sai alkunsa. Olen tällainen reilu nelikymppinen kaveri, jolla oli haaveena tulla urheilulliseksi atleetiksi sohvalla makaavan nuudeleita ja suklaata puputtavan kotletin sijasta. Liikunnan harrastaminen on ollut viime vuosina todella vähäistä ja syöminen aivan mitä sattuu, säännöllisen epäsäännöllistä, jos sitäkään. Vaakan mukaan minulla ei varsinaisesti ylipainoa ollut, mutta vatsan kohdalle oli kyllä jotain ylimääräistä höttöä alkanut kertymään, neljänkympin elintasokumpua siis. Sitten tuli mitta täyteen.
   Velttoilu saisi nyt riittää ja suunta oli käännettävä nyt, jos sen meinasi vielä kääntää. Telkkarista katselin laihdutusohjelmia ja siitä ajatus personal trainerin mukaan ottamisesta sai alkunsa. Mietin, että miksi en sijoittaisi itseeni, voi ne rahat paljon huonomminkin käyttää.  Muistin yhden asiakkaani puhuneen pt  Annesta ja heidän treeneistään, joten päätin ottaa yhteyttä. Anne lupasi ottaa minut hoteisiinsa puoleksi vuotta ja näin homma nytkähti liikkeelle.
  Ensimmäisellä tapaamisella kartoitettiin tilanne, käytiin läpi uusi ruokavalio ja kaikkea sitä, miten elämä tulisi muuttumaan. Täytyy myöntää, että sen tapaamisen jälkeen aloin epäröidä ja vähän pelotti. Mihin sitä oli päänsä pistänyt ja jos tuotankin pettymyksen jollekin ( en tiennyt kyllä itsekään kenelle ). Paperilla kaikki näytti niin helpolta. Neljä kertaa viikossa salilla? Mistä löydän ajan siihen?? No, siitä sohvalla makaamisesta, siitähän se aika on otettava pois. Voi nyyh!!
   Lokakuun 2015 alussa alkoi uuden ruokavalion noudattaminen ja se tietysti vaati totuttelua, mutta yllättävän hyvin viisi kertaa päivässä syöminen alkoi sujua. Aamupalan runsaus vaati eniten työtä, kun on tottunut nauttimaan aamulla vain mukin kahvia ja sillä yleensä pärjättiin iltapäivä viiteen asti. Vaivannäköähän ruokien punnitseminen ja eväiden teko vaati, mutta kaikkeen tottuu. Perheettömälle ihmiselle on aika helppoa solahtaa uusiin tapoihin, kun ei tarvitse ajatella muita kuin itseään. Heitin kaapeista pois kaiken mikä ei uuteen ruokavalioon kuulunut.
  Salitreenit käynnistyivät tietenkin myös. Siinä oli oma jännitysmomenttinsa, koska aloin käymään ns. isojen poikien salilla, eli Viitasaaren voimailusalilla. Isot pojat olivat kertoneet, että siellä haisee hiki ja pieru ja äijät karjuu nostellessaan tuhansia kiloja. Mitenkä sinne nyt sitten joukkoon mahtuisin... Turhaa oli sekin jännitys. Siellä näytti käyvän ihan tavallisia ihmisiä, miehiä ja naisia, toisilla vähän isommat lihakset kuin toisilla. Kävin alkuun enemmän omatoimisesti, mutta sitten kun koitti ensimmäiset ohjatut treenit Annen kanssa, niin tajusin mitä salilla käynti parhaimmillaan on. Se, että puskee vielä senkin jälkeen kun voimat loppuu oli aivan uusi kokemus. Periksiantamattomuutta opin aivan eri tavalla kun joku komensi vaan jatkamaan. Tajuaa sen, että voimia on vielä, vaikka siltä ei tuntuisikaan. Koin Annen juuri minulle sopivaksi valmentajaksi. Tarpeeksi vaativa ja tiukka, mutta ei tiukkapipoinen. Kaikki mitä salilla tehtiin tuntui järkeenkäyvältä ja perustellulta. Kannustusta tuli sopivasti, sekin perustellusti ja tarpeeseen. Tämän projektin yksi tarkoitus oli se, että salilla käynnistä tulisi osa arkeani ja se olisi mielekästä. Sitä siitä onkin tullut, joskin valehtelisin jos väittäisin joka kerran salille mennessäni hyppien riemusta intopiukeana. Huonoja päiviä on ja aina ei huvittaisi. Koskaan treenin jälkeen ei kylläkään ole ollut tunnetta, että olipa turha reissu. Se hyvänolon tunne palkitsee, vaikka meno salille onkin joskus vastahakoista.
   Näin puolen vuoden jälkeen kysynkin itseltäni, että mitäpä jäi käteen, kannattiko? Käteen jäi....no, käsiin, jalkoihin, olkapäihin, selkään ja vatsaan jäntevyyttä, voimaa ja lihastakin. Ryhti koheni, ja työssä ja muussakin jaksaminen on toista luokkaa uuden terveellisemmän ruokavalion ja -rytmin ansiosta. Olo on huomattavasti parempi kaikin puolin, henkisesti ja fyysisesti. Vahva tunne siitä, että on saavuttanut jotain hyvää ja pysyvää on mahtavaa. Mutta ennen kaikkea se, että edelleen siinä sohvalla voi edelleenkin röhnöttää (...ja syödä välillä vähän suklaatakin...) ihan hyvällä omalla tunnolla. Kun on käynyt ensin salilla.
  
Kiitos Anne!!! :-)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti